keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Matkakertomus osa 3/4: Jamaika

Toinen risteilypysäkki oli Fallmouth, Jamaika. Minä, esikoinen sekä miehen 2 siskoa olimme varanneet yhteisen retken Green Grotton luolastoon sekä Dunn's River Fallsiin. Siispä, heti kun pienen jännitysnäytelmän jälkeen astuimme maihin, kiiruhdimme suoraan retken lähtöpisteelle turistioppaamme luokse.

Jännitysnäytelmä? Noh, laivalla jokaisella matkustajalla - siis ihan vauvoillakin - on oma Seapass. Sillä tehdään kaikki ostokset (luottokortti yhdistetty siihen), plus se toimii hyttiavaimena sekä maihinnousukorttina. Ulos tai takaisin laivalle ei ole tulemista ilman sitä. Miehen siskon passi oli hukassa juuri tuona aamuna, vaikka sitä etsittiin ihan joka paikasta. Paniikissa aamulla jonotettiin asiakaspalvelupisteessä, jossa oli oikein kunnon jonoletka. No siis, uusi kortti hoitui hyvin ja alkuperäinen passikin löytyi vahingossa erään matkaseurueeseen kuuluvan taskusta sitten illalla. :'D

Olen kyllä kova pujottelemaan tekstin (ja puheenkin) kanssa, yritän kovasti pysyä asiassa!

Bussimatka oli kohtalaisen mukava. Meillä oli tehokas ilmastointi sekä mukava matkaopas + kuski. Jamaikalainen ya mon -fiilis upposi jokaiseen turistiin. "No problems, only situations. No problem, mon!"

Kasvillisuutta.

Ensimmäinen pysäkki Green Grotto, luolasto. Green Grotton oma opas (hulvaton kaveri, muuten) kertoi luolaston historiasta sekä Jamaikan luonnosta ja kulttuurihistoriaakin. Jännittävät luonnon muovaamat luolat, valoaukot, kirkas maanalainen järvi sekä runsas kasvillisuus oli kuitenkin suurin anti. 

Lepakoita vilisi ihan hirvittävästi, onneksi niihinkin tottui aikanaan. Nuo mustat pallerot alemmissa kuvissa on siis lepakoiden pesäkoloja ja mustat viirut niiden ympärillä kakkaa. Nämä lepakot eivät juuri ihmisiä pelänneet, vaan kovinkin läheltä lentelivät. Hyyyhyhyy. Jouduimme pitämään kypäriä päässä lähinnä pään kolhimisriskin vuoksi matalissa kohdissa, mutta taisi jollain kypärässä kakkalänttikin olla. Ihan hyvä siis.

Sydämentykytyksiä toi myös käärmeet sekä hämähäkit, joista opas kovasti kertoili. Onneksi näimme vain yhden käärmeen ja senkin ulkona aurinkoa ottamassa...

Pimeitä kuvia, kun valo vähän tiukilla tuolla maan alla.. Lepakoiden kotja. Tuo maanalainen järvi on oikeasti todella syvä.

Heti opastetun kierroksen jälkeen hyppäsimme taas bussiin oppaamme hoputellessa (mokomat kävimme pissatauolla). Suuntana Dunn's River Falls, paikallinen luonnonpuisto, joka on saanut nimensä mereen laskevasta vesiputouksesta. Omia kuvia tältä reissulta ei ole, sillä jätin kännykän suojaan miehen siskoille, sillä lähdimme esikoisen kanssa kiipeämään vesiputousta ylös.

Koska oli jonkin sortin kansallinen vapaapäivä, paikalla oli myös paljon paikallisia perheitä ja kaveriporukoita retkellä, vesiputouksessa istuskellen sekä rannalla aikaa viettäen.

Jonotellaan omaa vuoroa vesiputoukseen. Piti muodostaa jono käsistä kiinni pitäen. Tuli ala-aste mieleen.

Touhussa. Minä siellä pinkissä paidassa, esikoinen edellä.
 Vesiputous ei ollut kovinkaan jyrkkä, vaikkakin loppumetreillä oli melkoisen pystyä nousua. Tosin virtauskohtia oli paljon. Vähän pelkäsin, miten esikoinen pärjää, kun välillä tuntui, että itsekin on vaikea tasapainoilla kovan virtauksen kohdissa. Ei mitään ongelmaa. Tuo ketterä apina kiipeili varmaan paremmin kuin minä.

Välissä oli sitten pieniä lampikohtia, joissa sai pulikoida ihanan virkistävässä, kirkkaassa ja makeassa vedessä. Vähän mielessä kävi mahdolliset loiset, mutta tuskinpa virtaava vesi on kovin riskaabeli niiden hankkimiseen. Välissä oli kohtia, joissa pystyi laskemaan pientä vesiliukumäkeä tai hyppäämään syvempään kohtaan. 

Itsessään tämä kiipeäminen, vaikka välillä jonotettiinkin kovin suuren turistiletkan keskellä, oli yksi koko reissun parhaita anteja. Ei sitä joka päivä pääse trooppiseen vesiputoukseen pulikoimaan ja kiipeilemään.


Se on kaunis. <3

Kiipeilyn jälkeen turistikojujen ohi bussiin ja märkänä matka takaisin Falmouthin satamaa ja laivaa. Matkamuistot ehdimme onneksi ostaa satama-alueen kojuista, mutta juuri muuta emme kerenneet tekemään. Olimme viimeksi syöneet laivalla aamiaisen ja nyt sitten oli hirveä nälkä. Ihan totta, saimme tasan tarkkaan yhden juomat Green Grottossa, eikä mitään muuta koko päivänä. Dunn's River Fallsissa olisimme saaneet ostaa syötävää, mutta aika oli niin kortilla, ettemme ehtineet. Laivasta olin ottanut mukaan pari appelsiinia, jotka matkalla söimme, onneksi olin varautunut usealla vesipullolla. Tämä siis negatiivista - kyllä maksettu retki pitäisi aikatauluttaa niin, että on mahdollisuus ruokailuun.

Jamaikapäivä oli siis kiireinen, täynnä ohjelmaa ja melkoisen paljon bussissa istumista. Koen kuitenkin, että bussireissukin oli antoisa, sillä näimme sitten sitä oikeaa Jamaikaa myös - bussin ikkunan läpi, mutta kuitenkin jokin käsitys tuli infrastruktuurista ym. 

Puolisoni jäi siis keskimmäisen ja pienimmäisen kanssa Falmouthiin köpöttelemään. Heti, kun olivat aidatulta satama-alueelta astuneet ulos, oli yritetty kaupata huumeita. Siis kahden pienen lapsen kanssa kulkevalle miehelle! Kovin pitkään eivät satama-alueen ulkopuolella sitten olleet, vaikkakin kävivät matkamuisto-ostoksilla ostamassa kaikille kakslahkeisille Jamaika-paidat. :)

Seuraavassa ja viimeisessä osassa Cozumel, Meksiko!!
Katso myös osa 1/4: Oasis of the Seas ja 2/4: Labadee, Haiti!


---------------------------------------
Muistathan osallistua arvontaan verkkokaupassani :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. <3