Nosh-paitoja koululaiselle

Scroll down for English

Tarveompelu. Sanahirviö. Jotain, mitä monesti karttaa viimeiseen asti, koska booooring. :D Olemme ajautuneet siihen tilanteeseen, missä pojalla on tasan kaksi sopivan kokoista pitkähihaista t-paitaa. Siis KAKSI. Muissa on helma vähän lyhyenlännäksi pesuissa kutistunut (ei minun ompelemiani, mainittakoon se!) tai hihat liian lyhyet. Äiti ei meinaa pysyä kasvun perässä! Siis pitkähihaisia peruspaitoja, kiitos. Monta, koska päivän ruokalista löytyy yleensä rinnukselta.

Toinen sanahirviö: ompelujumi. Se vaivasi kovasti tässä joulun ja uudenvuoden jälkeen. Välillä oli intoa, mutta sitten taas plääh. Lasten sairastelut ja omat työhommelit vaan painoivat päälle. Ideoi-blogissa oli hyviä vinkkejä ompelujumin selätykseen ja niistä lähdinkin liikkeelle. Valitsin Noshin peruspaitakaavan koossa 128cm, sillä aiemmin olin tehnyt pikkaraiselle samalla kaavalla pienempänä, ja pidin kovasti (klik!). 

Kangaspinoista valitsin summamutikassa sellaisia, mistä ajattelin pojan voivan pitää. En lähtenyt kyselemään, ettei hetkelliset luovuuden puuskani vain laantuisi nenän nyrpistelyihin. Kaavat piirtelin ja leikkelin yhtenä iltana, kankaita saksin parina. En ottanut mitään stressiä (tai ainakin yritin olla ottamatta). Ajattelin, että minä ensin - ompelu ei pidä minua tossun alla, eikä pidä bloggaaminenkaan. Jos ei tee mieli ommella, niin sitten ei tee. Siitä se sitten lähti, tarveompelu liikkeelle ja ompelujumi pois.

Ja kyllä te ompelevat äidit tiedätte, miten se menee. Pari saumaa silloin, toiset muutama tällöin. Päiväuniaikaan pieni flow päälle, illalla lasten nukkuessa kone surahtelee tovin ennenkuin pitää itse mennä nukkumaan. Ja sitten lennossa pieniä ideoita: mitäs jos tuon hihan pätkäisisin tuosta, entäpä olkapalat mustasta. Sellaista pientä hupisaksimista.

Ja kas! Ompelujumi on selätetty ja pojalla taas 4 uutta paitaa!! Ja arvatkaa, mitä poika sanoi kun huhuilin sovitukseen? "Äiti taasko sä oot ommellut? Oisit nyt kysynyt lupaa ensin." :'D (Tykkää se oikeasti noista paidoista, sovittaminen ei ehkä ole se lempipuuha ;) )

Popcorn-paita oli helmasta rutussa kuvauksen ajan (näemmä). Sateisella "talvi"säällä oli valittava ylivaloittuneet ikkunan vieressä tai pimeät hehkulamppukuvat. Valitsin ne puhkipalaneet!

Kankaat:

Popcorn ja musta jersey: Pipoiksi

Riivalit ja musta resori: Käpynen

Paratiisin kummitus: Verson puoti

Korpit: Paapii

Kaava:

Nosh (pdf: klik) / Suuri Käsityölehti 5-6/2015

---

Long sleeved t-shirts. You know how boring it can be to sew something so simple. As my 7yo has grown so fast, he had only 2 long sleeved shirts that fit him. I'm always behind his growth!

I tried Nosh Organics' t-shirt pattern in size 128cm. I have sewn with the same pattern to my toddler (only smaller, lol) and liked it very much. As I cut the fabrics and started sewing, I improvised some modifications on the go: the sleeves of Riivalit-shirt and shoulder patches on the ravens. That's sewing at it's best. Just go with the flow. <3

Which do you like the most? :)

Fabrics: 

Popcorn and black jersey: Pipoiksi / Happy Fabrics
Riivalit (turqoise one) and black ribbing: Käpynen
Paratiisin kummitus (ghosts): Verson puoti

Korpit (ravens): Paapii Design.

Pattern:

Nosh (pdf) / Suuri Käsityölehti 5-6/2015

Yllätys

Blogeissa ja Instagramissa on viimeaikoina pyörinyt rouheita, marimekkomaisen nansomaisen mysteerisestä kankaasta luotuja luomuksia. Kyseessä siis eräs yllärikangas, jonka porukalla tilasimme tietämättä yhtään, mitä tuleman pitää. Ei värejä, ei kuvioita, ei mitään. Jännittävää!

Täytyy sanoa, että tätä en osannut odottaa. Pienen alkuhämmennyksen jälkeen rakastuin ihan täysillä. Kerrankin jotain uutta ja erilaista. Ei valmiiksi pureskeltua, haastavaa. Sellaista, että heti kankaan nähtyäni aivot vaan ruksuttivat ja ruksuttivat ja ruksuttivat... :)

Sain hetken kangasta pureskeltuani vision. Äidilläni on yksi tunika, jota satuin kokeilemaan päälleni tämän kankaan toteutusta pohtian - rakastuinhan minä. Kangas, malli, tunika. Kaikki loksahteli kohdilleen.

Alkuperäinen tunika on ikäänkuin kahden kappaleen mekko (+hamekaistale), jossa hihat ovat yhtä etu- ja takakappaleiden kanssa. Sommitteluyrityksistä huolimatta en millään, en sitten yhtään millään saanut kaavoja mahtumaan 1,1m pätkälle. Kangas koostui erilaisista osioista, joten muutenkin asetteluun meni kauan aikaa. Pyörittelin palasia ees taas kankaan päällä, kunnes rohkaistuin saksimaan sopivaksi havaitusta kohdasta.

Toisella puolella siis ruksit, toisella viivoja ja persikanväristä sutaisua. En osannut valita, kumman haluan eteen, niin tein prikuulleen samanlaiset kappaleet. Itseäni pohditutti, näyttääkö selästä liian kummalliselta etukappaleen pääntie, mutta kaverit kivenkovaan väittävät, ettei ole ollenkaan kummallinen. Kohdistin hartioissa liilat kappaleet toisiinsa ja ruksit ja viivat toisiinsa, josko toisi yhteneväisyyttä.

Kangas kun ei täysin riittänyt (ainakaan fiksunnäköisesti), niin lisäsin Pipoiksi:sta tilattua mustaa trikoota hihoiksi ja helmaksi + taskupusseiksi.

PS. toivottavasti ette saaneet traumoja au naturellista naamasta! ;)

----

We ordered this jersey fabric with a group of sewists. The catch was we didn't know what we were ordering. It was a surprise. We didn't even know if it was jersey, what colours it had, or even the print. You can imagine my surprise when I finally opened the package. Something so different. Something I really needed to put tought into. But that's the best part in it: I enjoyed this print didn't give me an easy way out. I really needed to figure it out before I started cutting and sewing.

I decided to make a copy-cat of my moms tunic (that I had tried on one day and fell in love). I made slight changes, because I didn't have enough fabric. For instance, the sleeves should be the same piece as the front and the back piece.

I couldn't decide which side I wanted front so I made them identical. My pals ensured me I dind't look silly, when I twirled around them in my tunic last weekend.

PS. hope I dind't scare you off with my au naturel face ;)

Rennot tunikat

Please scroll down for English.

Hommahuone on startannut vuoden kestävän värihaasteen. Tammikuu starttasi sinisenä, mikä sopii minulle, kyseisen värin suurelle ystävälle mitä mainioimmin. Tällaiselle vaalealle naiselle se on aina sopinut, melkein missä vaan sävyssä. Hämmennyksekseni montaa kangasta ei sinisenä pinoistani löydy. Lähdin leikkiin mukaan Pehemiältä ostetun Paapiin suunnitteleman megasuperhyperihanalla petroolilla Sammalpolku-trikoolla sekä Verson puodin tummansinisellä Virta-joustofroteella.

Ja kuulkaas, kokeilin ensimmäistä kertaa pdf-kaavaa (pipokaavoja lukuunottamatta), pikku-Ehtaa! Ensimmäisen version taisin jopa tehdä kerrankin ihan ilman muokkauksia! Tunikamitta ja koko 135cm meidän melkolailla samanpituiselle tytölle. Melko väljä malli tämä Ehta, mutta tyttö on tykästynyt kyllä tällaisiin rennompiin vaatteisiin nyt. Yksivärinen trikoo hihoissa ja taskuissa Käpyseltä (viimeiset pikkutilkut tuhottu tilkkupussista, oikein yritän nyt saada sitä tyhjemmäksi). Hupun vuorin musta lienee Pipoiksi:sta tilattua, kun sinne asti ei tilkuista riittänyt. Sammalpolku on yksi mun ehdottomista kangasrakkauksista, joita olen kuolannut pitkään ja vasta viimesyksyisessä Kankaiden yössä päädyin ostamaan. Ei jää varmasti viimeiseksi palaksi! 

Toisen version tein tosiaan joustofroteesta, ajatuksena lämpöinen tuubikauluspaita takin tai haalarin alle. Alkuperäinen idea oli ommella vaihteeksi meidän 7v pojalle: suoristin etu- ja takakappaleen sivusaumoja sekä raglansaumaa "miesmäisemmiksi". Tällä koolla tuli kuitenkin ihan liian iso seiskaveelle: hihat pikku-Ehdassa on todella väljät ja pitkät, tein myös pienoisen virheen lisätessäni noin leveän vyötärökaitaleen paitamittaiseen ehtaan. Vaikka pojalla ei ole kuin 5cm vähemmän pituutta kuin isosiskollaan, ero on merkittävä vaatteessa.

Kysyin sitten pojalta, kummin mielummin: pienennetään paitaa vai annetaanko isosiskolle. Paita ei alun alkaenkaan oikein iskenyt oikeaan vaatehermoon, joten suosiolla antoi siskolle eteenpäni. No, nainenhan ei koskaan sano kivalle vaatteelle ei, joten tyttö nappasi tämän mieluusti.

Taskut muokkasin sivusaumaan. Yksiväristä trikoota on kauluksen vuorissa ja kädentiekappaleiden nurjalla puolella. On muuten jämiä vanhasta olkaimettomasta H&M topistani, jota en juuri ollut käyttänyt (valui koko ajan niin maan ärsyttävästi). Tähän tuhoutui 0,8m pala aivan täydellisesti, ihan pieniä rippeitä jäi!

Olen nyt siis kankaattomalla tammikuulla ja pyrkimyksenäni (kankaiden ostamattomuuden lisäksi) tyhjentää täytenä pullottavia tilkkupusseja. Toteutus vielä vähän laahaa, mutta eihän tässä olla kuin vasta puolessa kuussa. :)

A blog called Hommahuone started a one-year-long colour challenge. Colour of the month is blue, which suits me more than well, for I love blue in all it's shades. <3

I tried a new pikku-Ehta pdf-pattern for these in size 135cm. First one is made of Sammalpolku jersey from Pehemiä, desinged by Paapii. Black jersey is from Käpynen and from Pipoiksi.

The second one is made of Virta stretch terry (from Verson puoti). At first it was supposed to be for  my 7 yo son, but I made it too big. For some reason he didn't want a tunic. :D I asked him if he wanted me to make it a bit smaller but he preferred I gave it to his sister. (And which woman would say no to a piece of clothing?) All and all, it turned out pretty nice. She likes it because it's loose and comfy and warm. <3

Paratiisipeplum

Scroll down for English, please.

Viimeinen joululahjapostaus ja sitten päästään tammikuussa tehtyihin. :)

Ottobren 1/2015 numerossa ollut peplum on ollut vuoden verran ompeluryhmien suosikki. Olin hidas lämpeämään ja sain nyt vasta tehtyä ensimmäisen. Ja arvatkaas mitä: ihastuin. Simppeliin leikkaukseen sopii sykähdyttävä kangas, jotta se pääsee oikeuksiinsa. Tyttärelle joululahjaksi lähdin siis leikkomaan pinkkiä Paratiisin puutarha -trikoota, (muistaakseni) alkukesästä asti hillottua aarretta, Verson puodilta of course.

Kyllä kannatti uhrata huolella hillottu aarre. Alkuun pelkäsin, että onko liian neitimäinen meidän "isolle tytölle". Tykästyi kuitenkin ihan hirmuisesti. Onneksi pinkki on yhä vaan tytön lempiväri, pituus ei ole mekko vaan paita/tunika ja kangaskin on i-ha-na. Aijuu, ja kovasti toivotut kännykkä ja kuulokkeet löytyi kontista kans. Ne oli saatava kuvaan kun oli niin cool. ;)

Kanttaukset tein taas omin pikku kätösin, tällä kertaa samasta trikoosta. Tykkään, tykkään, tykkään. :) Hihoilla on paljon pituutta, mutta näissä vaatteissa on se hyvä puoli, että kasvunvaraa on. Tunikasta tulee paitamittainen ja hihat tulevat vielä sopivammaksi aikanaan.

Värit ja valot ja muut on kuvissa taas vähän mitä sattuu. Vaikea saada värejä oikein, kun sisällä loistaa hehkulamppu ja ulkoa tulee sinertävää luonnonvaloa. Naamasta tulee keltainen herkästi.

 -----

This peplum pattern is from Ottobre Design 1/2015. It's been very popular on fb's sewing groups but I managed to try it just now. Actually, this is one of my Christmas presents (the last of it's kind). In next post we'll be getting to January. ;)

The beautiful Paratiisin puutarha (Paradise's garden) jersey fabric is from Verson puoti. My precious. I don't regret cutting and sewing it because it really looks like it belongs to this tunic. Right?

Sorry about the lightening problems. I wish it would get a bit warmer soon so we'd be able to shoot outside. Its -20C today. Hrrr. I could say that's chilly.

PS. Wonder about the headphones and the cell? Yep, from Santa of course. She was so cool so she HAD to have them with her in the pics. ;)

10 syytä käydä synnytysvalmennuksessa

Synnytysvalmennus. Äidit ja tukihenkilöt pareittain lattialla, harjoittelemassa puuskutusta, juttelemassa tunteista, pohtimassa miltä masuvauva mahtaa näyttää. Eii ihan näin. Tai joo, vähän näin, sillain hyvällä tavalla. Mutta ei kuitenkaan. Listasin 10 syytä, miksi osallistua kunnon synnytysvalmennukseen (ja näissä en tarkoita neuvoloiden perhevalmennusta, vaan ihan kunnon synnytykseen keskittyvää valmennusta).

1. Synnyttäminen on täyttä työtä.

Kuvittelisitko juoksevasi maratonin (tai puolimaratonin) harjoittelematta? Synnyttäminen on fyysistä hommaa ja valmentautuminen kannattaa aina. Jos treenaat urheilusuoritukseen (tai lauluesitykseen tai mihin ikinä voisit kuvitella harjoittelevasi), miksi et valmistautuisi myös synnytykseen, yhteen elämäsi suurimmista tapahtumista? Kyse ei olisi siitä, että harjoittelisit ryhmän kanssa ringissä ponnistamaan tai puuskuttamaan, vaan ottamaan vastaan supistuksia, tuntemaan kehoasi ja oppimaan, mitä synnytyksessä ylipäätään tapahtuu.

2. Muttakun neuvolassa sanottiin, että ne kyllä tietää mitä tekevät, menee vaan sinne ja luottaa.

Me kätilöt tiedämme mitä ME teemme, eli sinänsä väite on oikea. Kyse on kuitenkin sinun kehostasi. Kätilöt tietävät, mitä synnytyksessä tapahtuu, yleisellä tasolla. Kukaan ei voi kuitenkaan tietää, miltä juuri sinusta tuntuu, mitkä asiat sinusta tuntuvat luontevimmilta, miten juuri sinun kehosi toimii. Kun kirjaudut sairaalaan, se ei tarkoita sitä, että luovuttaisit kaiken vallan ja tahtosi pois. Se tarkoittaa sitä, että olet tullut hoidon pariin, mutta sinulla on yhä määräys- ja päätäntävalta kehostasi. Se on ihan suotavaakin, kätilön on helpompi hoitaa sinua, kun sinulla on hieman käsitystä omista toiveistasi. Kätilöillä on hyvin usein kiire ja suuren osan synnytyksestä vietät yksin tukihenkilösi kanssa. Mitä enemmän sinä tiedät, sitä paremmin pystyt pyytämään esimerkiksi niitä asioita, mitä toivot. Ja tiedät paremmin, mitä toivoa, kun tiedät, mitä on tarjolla ja miten mikäkin vaikuttaa synnytykseen, sinuun ja vauvaasi. 

3. Salissa tukihenkilön kanssa vietetty aika.

Kuten yllä mainitsin, suuren osan synnytyksestä vietät tukihenkilösi/tukihenkilöittesi kanssa. Tuolloin on hyvä että sekä sinä että tukihenkilösi osaatte auttaa sinua synnyttämään, ottamaan supistuksia vastaan, pärjäämään niiden kanssa ja etsimään niitä asentoja ja tapoja, mitkä helpottavat sinun oloasi. On sanomattakin selvää, että se on helpompaa, kun on muistissa vinkkejä ja neuvoja, mitä tehdä. Tätä olet harjoitellut.

4. Luonnonmukaiset kivunlievityskeinot.

Hyvässä synnytysvalmennuksessa käydään monipuolisesti läpi erilaisia luonnonmukaisia kivunlievityskeinoja. Niitä, joista on hyötyä läpi synnytyksen. Ehkä juuri vesi toimii sinulle, ammeen tai suihkun muodossa. Entä TENS-laite? Akupunktio? Tai selän hieronta tietyistä kohdista. Kuulostaako hyvältä? Jotkut valmentajat voivat olla erikoistuneita johonkin tiettyyn kivunlievitysmuotoon, kuten akupunktioon/akupainantaan, rebozo-hierontaan tai synnytystanssiin. 

5. Muttakun haluan heti puudutuksen.

Puudutus ja synnytysvalmennus eivät sulje toisiaan pois. Joudut väkisinkin odottamaan yhdessä jos toisessa vaiheessa, et voi saada puudutusta sormia napsauttamalla kävellessäsi sisään. Valmistelutkin vievät aikansa, samoin anestesialääkärin tulo. Epiduraalipuudutusta ei myöskään voida laittaa liian aikaisin, ettei synnytys pysähdy. Lisäksi on ponnistusvaihe ja jälkeisvaihe, joista varsinkin ponnistusvaiheeseen on hyvä hieman myös valmentautua. Puudutuskaan ei vie kaikkia tuntemuksia pois, monesti jää vähintään paineentunne jäljelle. On erittäin hyvä tietää mitä synnytyksessä tapahtuu, sekä miten puudutukset ja muut kivunlievitykset vaikuttavat synnytyksen kulkuun, sinuun ja vauvaasi - siis puudutuksen hyvät ja huonot puolet sekä ne oheisjutut, jotka siihen väistämättä liittyvät (kuten iv-tippa ja jatkuva KTG-seuranta). Tottahan haluat myös tietää, mitä kaikkea on tarjolla - epiduraali ei ole ainoa lääkkeellinen kivunlievitysmuoto.

6. Asennot.

Synnytysvalmennuksissa saat hyviä eväitä erilaisiin asentoihin, jotka voivat helpottaa oloasi ja edistää synnytystä niin kotona ollessa kuin sairaalassakin. Vinkkejä ja liikkumisharjotteita synnytykseen ja jo raskausaikaankin - millätavoin liikkumalla vauvan on helpompi laskeutua lantioon ja siten jouduttavat synnytystä. Minkälaiset asennot yleensä tuntuvat hyvältä? Ja mitä, eikö tarvitsekaan ponnistaa puoli-istuvassa asennossa, vaan voi synnyttää muutoinkin? Mikä sinusta tuntuisi luontevimmalta asennolta ponnistaa?

7. Synnytyksen fysiologia.

Synnytyksen ymmärtämiseen ja eri vaiheissa pärjäämiseen auttaa paljon, kun ymmärtää suurin piirtein, mitä kehossa tapahtuu. Mitä ovat alun epäsäännölliset supistukset, jotka voivat kestää jopa päiviä, miten vauva laskeutuu lantioon, mitä kohtu tekee? Entä ponnistusvaihe? Tiesitkö, että ponnistamisen tarve voi alkuun tuntua kovalta kakkahädältä, koska vauvan pää painaa peräsuolta synnytyskanavassa ollessaan. Ei, se ei ole kakkaa (voi olla sitäkin hieman, mutta se ei haittaa), vaan vauvan pään tuottaman paineen aiheuttama refleksi.

8. Haluan vaan että se on ohi. Pelottaa.

Synnytykseen valmistautuminen voi auttaa pelon kanssa pärjäämistä. Kun tiedät, mitä milloinkin suunnilleen tapahtuu ja sinulla sekä tukihenkilöllä on keinoja helpottaa oloasi, olet paljon paremmin varustautunut kuin ilman valmennusta. Voit saada valmennuksesta aimo annoksen itsevarmuutta. Tiedät, mitä kivunlievityskeinoja on olemassa ja milloin niitä voi saada, mitä sairaalassa yleensä tehdään missäkin vaiheessa, mitä voit odottaa. Synnytyksen jännittäminen ja ehkä pieni pelkokin on ihan normaalia. Jos pelko käy kohtuuttoman kovaksi, kysy neuvolastasi mahdollisuutta synnytyspelkopoliklinikalla käyntiin.

9. Tukihenkilön osallistaminen / mukaan ottaminen.

Puolisoakin voi pelottaa tai jännittää. Jenkkileffamainen katastrofaalinen, huutoa täynnä oleva synnytystilanne voi olla ainoa käsitys synnyttämisestä. Tukihenkilön osa ei ole helppo: joutuu katsomaan rakastaan, eikä voi auttaa niin paljon kuin haluaisi. Olo on avuton. Toki synnytystilanteessa kätilö voi hieman neuvoa, ja läsnäolo on jo paljon. Kuitenkin tukihenkilöäkin varmasti helpottaa, kun tietää hieman, mitä on vastassa ja etukäteen on valmistautunut, millä konkreettisilla keinoilla voi synnyttäjää auttaa (ihan oikeasti, se läsnäolo kyllä on kultaakin kalliimpaa ja kaikista tärkeintä). 

10. Sinä olet sen arvoinen.

Tämä on sinun kehosi, sinun ainutlaatuinen elämäntapahtumasi. Mielestäni sinun on hyvä tietää, mitä menet tekemään. Ei niin, että olisit tarkkaan laatinut aikataulun ja listan. Vaan siten, että ymmärtäisit, mitä kehossasi tapahtuu, mitä lääkkeitä saat, mitä sinulle tehdään. Et ole vain toimenpiteiden kohde, subjekti, jonka annat ammattilaisten valtaan astuessasi synnytyssalin ovesta sisään, kuten monesti sanoma tuntuu olevan: "ei kannata etukäteen miettiä, kyllä ne siellä tietävät". Sinun kehosi, sinun synnytyksesi. Eikö olisikin kiva ja jopa tärkeää tietää?
Kyllä, kattava synnytysvalmennus maksaa. Jos jossain kunta tarjoaa ehtaa, oikeaa asiaa sisältävää, monen kerran synnytysvalmennusta, onneksi olkoon! Itse en ole sellaisiin törmännyt, vaan synnytysvalmennus saa yhden illan kunnallisesta perhevalmennuksesta. Selvää lienee jo tässä vaiheessa listaani, että se ei ole mielestäni tarpeeksi.
Yksityisten synnytysvalmennusten hinnat vaihtelevat 100-300 euron välimaastossa riippuen järjestästä, laajuudesta ja paikkakunnasta. Se on ihan hyvä satsaus elämänne suurimpiin päiviin ja öihin. Tyylejä on laidasta laitaan, mutta ydinsanoma kaikissa sama: antaa teille eväitä synnytykseen ja luoda uskoa, että te pystytte siihen. Ja ihan totta, olet sen satsauksen arvoinen.

Mistä lähteä liikkeelle?

Jos luomujutut ahdistaa, valitse kliinisemmältä vaikuttava valmentaja. Jos taas haet holistisempaa näkökulmaa, etsi luonnonmukaisiin keinoihin perehtynyt kätilö valmentajaksi. Vaikka et välittäisikään luomujutuista, saat varmasti paljon apua valmennuksesta. Kivunlievitystoiveet ja valmennus eivät sulje toisiaan pois! Voit lähteä liikkelle Suomen synnytysvalmennusten tai Aktiivinen synnytys ry:n listasta, josta löytyy monenlaista valmentajaa ja apua. Lisäksi pääkaupunkiseudulla toimivat mm. Syntymässä, Kätilötalo, Kätilö, kädet ja sydän ja Synnytyksen ABC, jotka muiden palveluidensa ohessa tarjoavat kattavia valmennuksia (kannattaa tsekata myös muut palvelut, näitä naisia voin lämpimästi suositella <3 ). Myös Aktiivisen synntyksen facebook-ryhmästä voi bongailla erilaisia valmennusmainoksia sekä tarvittaessa kysellä paikkakunnallasi järjestettävien valmennusten perään.

Pehmoiset yöpuvut

Scroll down for English, please.

Jjjjaa tattadadaa, se on tasaraitaa!! Tällä kertaa ei sentäs lakanoita, vaan yökkäreitä. Koska tämä Marimekon 100% puuvillatrikoo on niin pehmoista, se sopii aivan täydellisesti yövaatteisiin. Joululahjoiksi nämä oli sopivan simppeli ja äärimmäisen nopea surauttaa. Resoriksi löysin sinistä Marimekon resoria, jonka sävy on just eikä melkein sama kuin paidassa (lähikuva vähän valehtelee varjoineen). Punainen resori Eurokankaasta, sekin sopi aivan melkein täydellisesti tuohon yömekkoon (koska olen sävytiukkis, huomasin hyvässä valossa katsoessa, että resori on aavistuksen vaaleanpunertavampi kuin mekon raidat taas taittavat enemmän oranssiin :D ).

Pojan paita on Ottobren Tiger Spotting ilman leikkauksia, housut Mock denim ihan vaan simppelisti hurautettuna ja ilman taskuja. Tytön yömekkoon käytin muistaakseni lasten Ruskamekon kaavaa pohjana (Pikkupiltiltä). Jatkon helmaa vain suoraan A:n mallisena alaspäin.

Pitkästä aikaa kokeilin kantata ilman kantinkääntäjää. En millään olisi jaksanut viritellä sitä koneeseen kiinni. Ja mitä ihmettä, ihan perinteisesti kanttaaminen olikin helppoa ja jälki siistiä!! Nyt kyllä käy niin, että kantinkääntäjä lentää hetkeksi jorpakkoon. Siinä ajassa olen jo kantannut perinteisesti, kun kantinkääntäjän kanssa tappelen vielä säätöjen kanssa. Ja kuitenkin joudun jotain purkamaan, harvassa on ne kerrat kun kantinkääntäjällä saan surutta surruttaa menemään. Aina jossain kohtaa on voinut joko kantti luiskahtaa alta esim. mutkasta, kiristää liikaa tai muuta vastaavaa. Asia on tällä selvä. Mun mielestä jäljessä ei edes huomaa eroa.

Pahoittelen huonoja kuvia. Nuo ikiliikkujat liikkui niin kamalasti, että oli lyhennettävä kameran valotusaikaa - pimeitähän niistä sitten tuli. Aloitin valoisalla, ja viimoiset kuvat tuli otettua pimeällä. Kyllä te tiedätte. Välissä vähän ruuanlaittoa, pikkusen nukutusta jne jne jne. Tasokuvassa taitaa parhaiten huomata, kumpi on otettu valoisalla ja kumpi pimeällä. Ero on ihan massiivinen! Kuitenkin mieluummin ehkä pimeät ja rakeiset kuvat kuin ihan täysin tärähtäneet (mistä löytyy pieni esimerkki ekasta kuvasta :D )

 Surpise, surprise: stripes again!! This Marimekko's 100% cotton tricot is soft and perfect for nightwear. I made it simple and used siplified Tiger Spotting and Mock Denim from Ottobre Design as patterns. No tricks, just plain and simple. Nightgown is based on Pikkupiltti's Ruskamekko. I made it A-shape and removed the collar. 

You can see the difference in lighting. The photo of boy's outfit is taken in bright hours, girl's dress I managed to shoot when it was already dark. You can really see the difference in quality of the pics! Same goes to the pictures higher above: kids were so energetic I needed to shorten the exposure time and so the quality isn't as good as I hoped. A bit grainy pic is better than totally blurry, though ;) (I have a dozen of those, too.)